Bangkokkiin isolla lentsikalla/kuoleman väsymystä, kiitos siitä Suomen kesä!

Keskiviikkona kävi siis lähtö meille Tambereelta tänne Bangkokiin. Matkassa itsessään ei juuri mitään sen kummempaa ollut lukuunottamatta molempien lentokoneiden myöhästymistä alkuperäisestä aikataulusta.

Huristelimme biilillä siis Lentokentälle. Matkalla söin mualiman pahimman makusen pitsan. Kiitos Riihimäki ja sen ABC!

Lentokentällä oli todella vähän ihmisiä, liekkö sitten vaikuttanut siihen se, että työt lie ihmisillä alkanut tjms. Mutta ikänä emme ole lentokenttää nähneet näin tyhjänä Hulsingissä.

Lensimme tällä kertaa siis Qatar airlinesillä koska on budjetti. Ilman Qataria tämän kertainen matka olisi mitä tod näk jäänyt käymättä. Vaihtoehdot olivat siis vähissä. Helsingistä lensimme Qatarin Dohan lentokentälle Airbus A320 koneella. Ja olihan se karjavaunu. Turistiluokassa oli vain 2 vessaa jotka eivät ihme kyllä olleet koko ajan täynnä. Tilanpuutteen lisäksi muuta vikaa ei ollut kuin se, että meidän istuinten ympäristössä oli "hitusen" kuuma. Kyselin sitä stuertilta ja hän rupesi selittelemään jotakin siipien ja moottorien yhteisvaikutuksesta... Olin vaan että ihan sama joo, muissa koneissa ei tätä ongelmaa oo. Lento kesti sen n. 6 tuntia.

Pysähdys Dohassa ei ollut muuta kuin juoksemista vähän sinne sun tänne koska lento tuli myöhässä 30-60 min. Koska olimme lentokentällä ja olimme juuri nauttineet ilmassa lentokoneaterian, Su sanoi että haluaisi syödä jotakin ennen seuraavaa konetta. Onneksi Dohan kenttä on sen verran kompakti (ja iso) kenttä että siellä oli juuri ja juuri tarpeeksi tunnin sisällä käydä syömässä kallis (17€) ateria ravintolassa.

Dohasta sitten lensimmekin Bangkokiin Airbusin A380 lentsikalla. Muutenhan siinä ei ole mitään mutta sattuu olemaan mualiman suurin matkustajalentokone! Ja koska olimme saavuttaneet Finnairin silver tason, saimme valita matkaa varatessamme istuimet YLÄKERRASTA!Yläkerta on hieno paikka... Ei se tosiasiassa ollut juuri sen kummempi sijaintipaikkaa lukuunottamatta kuin Finskin turistiluokka. Tosin oli siinä ikkunan vieressä semmoinen kannellinen syvennys tavaroiden säilytykseen. Tähän on sitten helppo unohtaa tavaroita, kuten esim niskatyyny tjms. Lento kesti sen noin 7 tuntia. Tosin lähdettiin myöhässä kun odottelimme joitain matkustajia ja sitten Bangkokin päässä istuimme varmaan puoli tuntia koneessa kun eivät saaneet siltaa kiinni koneeseen tjms. pientä poistumista haittaavaa.

Ruoka oli vähän mjääh molemmilla lennoilla mutta eipähän sitä lennellä lentokoneella lentokoneruuan takia...

Doha - Bangkok välillä meille sattui tosi kiva lentoemo, vaikka teki hommansa todella hyvin niin kaikesta näki että ei ihan hirveän kauaa ole tehnyt työtänsä.

Tälle reissulle otimme uuden hotellin, joka on paremmassa paikassa ja parempi kuntoinen kuin missä normaalisti olemme uninoineet. Ja tästä seikasta olikin yllättävää hyötyä sillä kun saavuimme hotellille, niin olimme _TODELLA_ väsyneitä. Tulimme sisään, kävimme suihkussa ja nukkumaan. Nukuimmekin sitten lähemmäs puolille päivin perjantaille. Kyllä olikin kiva nukkua sängyssä joka ei natise aina kun hengität!

Perjantaina kävimme pyörähtämässä MBK:ssa ja jo muutaman tunnin jälkeen tulimme takaisin hotellille ja pistimme simmut kiinni. Enemmän t(h)ai vähemmän nukuttiin la-aamuun asti kun tuli nälkä ja piti lähteä ruokaa metsästämään jostakin. Mietimme että miksi meitä näin paljon väsyttää... Tulimme siihen johtopäätökseen että on se vaan kiva nukkua huoneessa jossa on toimiva ilmastointi! Iski silmille aikaero ja Suomessa kuukauden tjms. kunnolla nukkumattomuus kerralla silmille. Niin se vaan piti paikkansa kun ennen matkaa sanoin, että ei Thaimaassa oo mitään hätää kun täällä on ilmastointi... Tässä päikkäreiden jälkeen pitäisi nyt suunnistaa iltaruokaa etsimään..

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

TJ 0!!!

Jonna Tervomaan "tänään lähdetään" laulun sanoin (tosin vähän mukaellen)

Ohitamme sataa
Kyltin jossa sanotaan
"Onnellista matkaa pian kai tavataan"
Kuinka monta litraa bensaa palamaan tänään laitetaan?
Autossa on tilaa, vapaa takapenkki
Tosin  muutama laukku kyytiin otetaan
Taskulampun takaa Su meille hymyilee:
"Aja Helsinki-Vantaalle vaan. Ihan sinne vaan!"


Eli tänään siis lähdetään ylläripylläri matkalle, Thaikkuihin. Ylläri!? Oikeesti meinattiin kyllä jonnekin muualle mennä tällä kertaa mutta veri veti vielä tutuille kulmille. 

Normaalista poiketen lennetäänkin tällä kertaa Qatar airlinesin siivillä koska Finnairin liput olivat yli 2x!!!! kalliimmat kuin Qatarilla... En ymmärrä kyllä miks, koska tällä hetkellä kuitenkin Thaimaassa on sadekausi lähes pahimmillaan ja turistikausi alimmillaan. Halvemmalla pääsee tammikuussa kun siellä on parhaat säät :D

Uutta kokemusta pukkaa heti kentälle mennessä, ekaa kertaa ikinä mennään omalla autolla lentikselle! Uudet kokemukset eivät tähän lopu vielä, sillä tällä matkalla pääsemme mualiman suurimman lentokoneen A380 kyytiin! En olis ikinä uskonu että näin pääsee käymään mutta toisaalta onneks Finskillä oli niin kalliit liput. Lisäksi tulomatkalla päästään 787? Dreamlinerin kyytiin.

Meillä on kumpaankiin suuntaan pysähdys Qatarin Dohan lentokentällä. Menomatkalla taisi olla 2.5 tuntia ja tulomatkalla yli 9 tunnin. Tulomatkalla aateltiin käydä hotellissa lentokentän sisällä nukkumassa, saa nyt nähdä kuitenkin mitä tulee tän kanssa käymään.  Ikänä ei kumpanenkaan oo moisessa oltu.

Thaimaassa on siis menossa sadekausi pahimmillaan, eli tekemistä ei ihan hirveästi olla suunniteltu tälle reissulle... Lähinnä kai me syödään hyvin, nukutaan (ilmastoidussa huoneessa), käydään elokuvissa ja köpötellään ostoskeskuksissa. Tämän Suomen kesän jälkeen menee ilolla lämpimämpään maahan kun tietää että siellä on ilmastointia joka puolella. 
Siitä puheenollen, otettiin meille uusi hotelli 1 BTS pysäkkiä lähempää "keskustaa" ja aina näissä Thaimaan hotelleissa jännittää että sattuuko olemaan toimivaa ilmastointia :D. Niin ja onko meillä edes sitä hotellia ... Edellisellä reissullahan oltiin otettu hotelli  mutta kun mentiin kirjautumaan sisään niin eihän siellä mitään huonetta meille ollut. Vaikka Su oli sitä moneen kertaan varmistellut. Eihän sitä nyt toista  kertaa peräkkäin pääse tapahtumaan...

Mutta nyt VROOM VROOM!

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Tän reissun viimenen viikko (ja viimeinen blogi postaus)

Tämän reissun viimeinen viikko on mennyt tähän asti ja tulee menemään loppuun saakka ihan vaan öllötellessä. Lukuunottamatta Su:n viimeisiä ajotunteja ei olla kyllä saatu mitään aikaseksi. Alkuviikko meni keskiviikkoon asti hotellin vaihtoa odotellessa ja keskiviikosta eteenpäin olemme matkanneet hotellin, ravintoloiden ja elokuvateatterin väliän (ja ollaan myö vähä uima-altaallakin käyty).

Keskiviikkona siis vaihdoimme taas loman loppusuoran kunniaksi hotellia hieman parempaan hotelliin, Pathum wan Princess hotelliin. Tämä hotelli on siis tuttu viime matkaltamme ja sijaitsee MBK ostoskeskuksen yhteydessä. Tämä yhteyshän on siis vain bonusta meille, meidän ei tarvitse käyttää BTS junaa tullaksemme tänne. 

Tulimme tänne siis keskiviikkona kun olimme yöpyneet kuukauden verran Cordia Sathornissa. Kuten edellisellä reissulla , tottakai meillä oli tälläkin reissulla ongelmia tässä hotellissa ilmastoinnin kanssa.... ARGH! Eipähän siinä muuten olisi mitään mutta nämä 4 viimeistä yötä maksavat saman verran kuin edellisen kuukauden yöpymiset! Viiden tähden hotelli :D Ei vaineskaan, hyvä hotelli tämä on kun kaikki toimii. Vähän vanhahtava mutta todella hyvä uima-allas. Upgradettiin huone vielä tilauksen jälkeen 1 taso ylöspäin että ei tarvitse käydä suihkussa kylpyammeessa. En tiedä mikä hinku Thaimaassa on änkeä kylpyamme lähes joka hotellihuoneeseen mutta näin se vaan on ollut niissä huoneissa missä me ollaan oltu yötä. Nyt meillä on sekä amme että suihku... 

Liityttiin tämän hotellin omaan klubiin, saatiin jopa hedelmäkori (oli 2 omenaa ja klementiiniä sekä muutaman joku pikkuinen muu hedelmä lautasella) liittymisen jälkeen huoneeseemme. Eipähän tästä(kään) klubista oo meille mitään hyötyä, kunhan on vaan lompakon täyteenä 1 kortti lisää. Ilmanen kun oli, niin eipä tuosta haittaakaan oo.

Päivämme alkavat niin, että heräämme todella myöhään, käymme syömässä aamupalan food courtissa (aamupala ei siis kuulu huoneemme hintaan), päivällä käymme leffassa ja illalla uima-altaalla. Sitten taas makkoomaan. Olemme siis lomalla :D

Eipä tältä matkalta tämän enempää tekstiä kyllä varmaankaan tule. Eli kiitos jos jaksoit lukea.
Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens matkalla!
T: SuTu

Tälläkin reissulla kävimme sairaalassa (onneksi on matkavakuutus)

Viikko sitten kävimme Bangkokin keskustassa sijaitsevassa Khlong Toein torilla. Kaikki kehuvat tätä paikkaa Bangkokin keskellä sijaitsevaksi helmeksi. Myö ei kyllä ymmärrätä miksi, haju oli siellä aivan todella karmea ja vielä elossa olevien eläinten kohtelu vielä karmeampaa. Täällä "vietimme" ehkä parikymmentä minuuttia ja suurin osa siitäkin ajasta meni kateissa oloon.

Hyppy sunnuntai-iltaan ja Su voi todella pahoin ja juoksee vessan ja sängyn väliä joka toinen minuutti. Tai ainakin siltä se tuntui. Hyppy tiistaiaamuun, Su:n vointi rupeaa paranemaan ja ruoka maistumaan pikkuhiljaa.

Keskiviikkona vointi oli jo niin hyvä, että kävimme juhlistamassa 6:tta hääpäiväämme jopa lähellä olevan hotellin katolla sijaitsevassa baarissa ja nautimme alkoholittomat driksut. Jee!

Hyppy torstaihin ja iltapäivällä vatsavaivat alkoivat taas. Su meni niin huonoon kuntoon että ei pysynyt enää jaloillaan pystyssä. Eli läksimme sairaalaan lääkärin pakeille. Meidän hotellista n. 700 metrin päässä on yksityinen sairaala ja tänne otimme taksin. Tottakai tämä tapahtui juuri keskellä pahinta ruuhkaa ja liikenne ei liikkunut minnekään. Minuutit tuntuivat tunneilta ja niin edespäin. Kävellen olisit jo perillä sanonta olisi pitänyt hyvin paikkansa. Taksikuski rikkoi kuitenkin silleen sopivasti liikennesääntöjä ja lopulta pääsimme perille auto puhtaana ja sai 4x oikean matkan hinnan tippinä.

Menimme siis sisään torstai-iltana ja ulos kävelimme lauantaina iltapäivällä. Sairaalassa oli joka potilaalla yksityishuone joka vastasi meidän asteikolla 5 tähden hotellihuonetta. Oli sohvaa, mikroo, huonepalvelu!!, oma suihku yms. kivat mukavuudet. Sohvakin oli nahkasohva jonka nurkkaan oli ihan kiva käpertyä, kunhan vaan olisin osannut nukkua. Hoitajat olivat todella mukavia ja niin oli lääkärikin. Ainoa inhottava ihminen oli raha-asioista vastaava hoitaja joka ei oikeasti muusta kysellyt kuin rahasta. Kertaakaan ei kysynyt kuinka Su voi... 

Pääsimme pois sairaalasta siis lauantaina ja koska meillä on todella hyvä vakuutusvirma (Turva) niin korvausasiat sujuivat muutamalla puhelimen soitolla koko sairaalassaolo ajaksi. Emme maksaneet itse senttiäkään mutta vakuutusfirma pulitti 1250€. Pitää sanoa, että vakuutusfirma kyllä tekee persnettoo niin keleesti meidän asiakkuudella... Mutta taas pitää sanoa kaunis kiitos Turvalle, hyvin hoitavat asiansa kyllä!

Eilinen ja tämä päivä kyllä mennyt ihan tyystin univelkoja nukkuessa ja syödessä. Huomenna jos pääsis ajamaan viimeiset ajotunnit pois lukujärjestyksestä... Puolessa välissä viikkoo vaihdamme hotellia ja näin juhlistamme matkamme loppusuoraa.

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Veneilyä

Eilen perjantaina suunnitelmissa oli lähteä ostamaan Khao San roadin likelle naam prikkiä. Se on semmoista ruuan päälle laitettavaa "lisäkettä" joka on hieman tulista. Tosin Thaimaalaiset varmaan sanoisivat että "eipä oo tulista ollenkaan"...

Vaikka Khao San road on yksi Bangkokin suurimmista turistipaikoista niin sinne on "todella" vaikea mennä. Sinne ei mene suoraa paikallisliikennettä juuri lainkaan, ainakaan näiltä meidän kulmilta. Eli meidän suunnitelma oli, että otetaan BTS Saphan Thaksin asemalle ja sieltä sitten veneella mennään Chao Praya jokea pitkin lähelle Khao San roadia ja sitten kävellään loppumatka.

Junalla pääsimmekin venelaituriin ja siellä huomasimme että eihän siellä ole muuta kuin turistivene karttoja. Eli sai sellaisen mielikuvan, että tämä laituri olisi vain turistiveneille. Eihän siinä muuta mutta hinnassa on vain 10 kertainen ero. Normaali venematka maksaa 15 batia, turistiveneellä 150 koko päivä. 

Noh, kuitenkin löysimme loppujen lopuksi oikean laiturin ja odottelimme venettä ehkä parikymmentä minuuttia. Odottelun jälkeen venhomme saapuikin ylävirtaan puksuttaen. Veneen lähdettyä liikenteeseen niin se oli pakattu siis _TODELLA_ täyteen matkustajia. Vaikka veneessä olisi ollutkin suurin sallittu matkustajamäärä niin se oli todellakin ylitetty. Näissä veneissä moottori on veneen takapäässä keskellä lattiaa. Siis matkustajat seisovat moottorin ympärillä. Ja tämä moottori tuottaa todellakin lämpöä kabiiniin ja välillä tuntui että ilmainen hieronta oli todellisuutta. Värinää koneessa siis "hieman". Todella turvallisen oloista matkustamista... Pysähdyimme matkanvarrella ehkä tusinan kertaa ja joka kerta tuntui että sisään pukkasi enemmän ihmisiä kuin poistui. Ainakin matkan aikana lipunmyyjän huuto koveni koko ajan ja hän huuteli (ilmeisesti) että siirtykeehän eteenpäin. Hänen huudoistaan ei juuri kukaan kyllä saanut mitään selvää...

Kun vihdoin ja viimein pääsimme omaan päämäärään ja pääsimme turvallisesti maihin totesimme molemmat yhteen ääneen "ei enää ikinä". Aika hyvin summaa tuo toteamus meidän kokemuksemme. Su oli jopa niin järkyttynyt että meidän piti mennä Burger Kingiin jäähdyttelemään ja Su osti limsaa!!!! Ei ikinä ennen vapaaehtoisesti ole näin käynyt! :D

Täältä laiturilta kävelimme Nittaya Thai Curry kauppaan Su:n entisen työpaikan ohitse. Kun Su oli siellä töissä, sen nimi oli Happy House. Edellisellä kerralla kun kävelimme ohi sen nimi oli Happio. Nyt paikan nimi oli Khao San art hotel... Tjms. Rakkaalla lapsella on monta nimeä?! Kun olimme ostaneet ostoksemme, 2 kiloa 1700 batia ( 40€) niin otimme taksin allemme Siam One ostarille koska Su halusi syödä Som tam salaattia. Su tilasi salaattinsa ja se tuli niin tulisena että hän joutui kysymään tarjoilijalta että montako chiliä tähän on laitettu kun ei tätä pysty syömään? Tarjoilija tuli sitten siihen vaan että anteeksi, tuon uuden salaatin. Hän toi ja vielä ilman lisämaksua. Hyvää palvelua vai luultiinko että ulkomaalainenkin syö ja laitetaan vähän lisää tulisuutta. Emme ole nimittäin aikaisemmin kuulleet tälläisestä palvelusta...

Menimme kotiin BTS:llä ja vaunuissa on inforuutuja jossa pyörii mainoksia. Olimme aikaisemmin nähneet mainoksen jossa mainostettiin Lumpinin puiston jotain tapahtumaa. Lumpinin puisto taitaa olla Bangkokin suurin puisto ja on vain 1 pysäkin päässä meidän hotellista. Ja juuri Lumpinin puiston kohdalla näimme taas saman mainoksen ja mietimme että pitäisikö mennä. Päätimme kuitenkin, että menemme hotellille lepäilemään ja katsellaan illemmalla uudestaan kun ei ole niin kuumaa silloin enää.

Illalla sitten läksimme puistoon hieman epäilevällä mielialalla. Kokemustemme mukaan nämä markkinat/torit ovat toistensa kopioita joissa kaikilla on niitä samoja tuotteita vieri vieressä. Mutta tämä tapahtuma oliki aivan jotain muuta! Täällä oli Thaimaa jaettu ilmansuuntien mukaan ja joka ilmansuunta oli saanut oman alueensa puistossa. Täällä lähes kaikki myyntipisteet olivat erilaisia ja niitä oli aivan järkyttävä määrä! Ne eivät loppuneet sitten millään vaikka kävelimme ja kävelimme. Normaalisti nämä ovat osaltamme ohi 15 minuutissa mutta täällä olimme 2 tuntia ja emme tainneet keritä käydä edes joka ilmansuunnassa. Pitää kyllä sanoa että tämä ulkoilmatapahtuma oli paras missä olen itse käynyt Thaimaassa ollessa. Ehkäpä koko elämän aikana. Ainoa huono puoli oli ihmismäärän paljous, olimmehan keskellä Bangkokia. Mutta positiivisempaa kokemusta päivän päätteeksi ei voi enää kuvitella.

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Keskiviikko oli tärkeä päivä

Keskiviikkona herättiin siihen todellisuuteen, että tänään oli se päivä mitä Su oli odottanut varmaan kaikista eniten: presidentinvaalien ennakkoäänestys. Su on kyllä pitänyt huolen siitä että varmasti muistetaan tämä tapahtuma...

Aamulla loikoilimme sängyissämme pitkään ja sitten läksimme MBK:hon aamupalalle josta kävelimme Suomen suurlähetystöön Bangkokissa. Kun olimme sinne saapuneet, saimme passeja näytettyämme lappuset käteen joihin raapustimme tyhjässä huoneessa ehdokkaamme numeron ja tämän jälkeen vaaliviranomainen (vai mikä hänen titteli liekkään) teki omat taikansa sille lappuselle. Tämän jälkeen piti vielä täyttää vaalioikeuslappunen (semmoinen samanlainen mikä tulee kotiinkin ennen äänestystä) jotta meidän äänioikeus sitten vielä tarkistetaan Tampereella. Kaikki paperit laitettiin sitten vielä isoon kirjekuoreen ja tämä kirjekuori vielä laatikkoon odottamaan kuljetusta. Sitten oli meidän osuus äänestyksestä ohi. Tämä oli Su:n koko elämän 2. kerta kun hän äänesti (ensimmäinen kerta oli joskus pari? vuotta sitten kunnallisvaaleissa) ja ensimmäinen kerta kun sai äänestää presidentinvaaleissa.

Keskiviikkona käveltiin noin muutenkin todella paljon. Eniten mitä ollaan tähän mennessä päivässä kävelty.
Iltahämärissä kävimme vielä neon torilla joka oli taas luokkaa "torijokaontarkoitettuvainturisteille". Ei siellä ollut niin sitten yhtään mitään. Turhaa kävelimme sinne(kin). Kun pääsimme vihdoin ja viimein hotellille, nopean suihkun jälkeen painuimme nukkumaan ja nukuimme sikeästi aamuun asti.

Alkuviikosta noin muuten emme saaneet aikaiseksi leffassa käyntien ja kävelyn ohella aikaiseksi muuta kuin sen, että kävimme ostamassa toisen matkalaukuista täyteen ruokaa, tällä kertaa hinnaksi tuli n. 50€. Mutta tosiaankin, ollaan yritetty kävellä mahdollisimman paljon vaikka on todella kuuma... Kävely on siis melkeinpä ollut ostoskeskuksesta toiseen menemistä. Miksi ostareihein? Koska siellä on ilmastointi...

Su on käynyt taas autokoulussa viikolla ja täytyy sanoa, että todella hyvin menee. Kytkimen käyttö liikkeelle lähtiessä on mallikkaasti hyvin hallussa. Ja se olikin se kaikista tärkein homma tässä koko autokoulu asiassa. Pitää kyllä sanoa, että ei voi olla kuin ylpeä tuosta vaimosta kun nuin hyvin handlaa tota ajamista täällä Bangkokin liikenteessä. Se liikenne on muuten aivan hirveetä, ei täällä mitään sääntöjä ole. Tai jos on, niin ei niitä kukaan noudata :D Maanantaina ja tiistaina on viimeiset tunnit, sitten loppuu sekin ilo. On mennyt tuo aikataulu niin noina autokoulupäivinä että olemme lähteneet liikenteeseen vasta kun on ollut aika lähteä koululle, joten aamut on yleensä olleet suht hitaita... :D

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Kanchanaburi, day 3

Viimeinen kokonainen päivä alkoi aamupalalla ja "pienellä" twistillä... Matkalla aamupalalle huomasimme että ulkona on ihan prkleen kylmä. Aamupala paikkakin on kokonaan ulkosalla, ei 4 seinän sisällä. Aamupalaa syödessä katselin kuinka paikalliset ihmiset pistivät lisää vaatetta päälle ja valittivat kylmyydestä. Kieltämättä jopa minulla meni aina välillä vilunväreitä selkäpiitä pitkin. Tuuli hieman ja lämpötila kännykän mukaan oli 22 C...

Meidän suunnitelmamme oli mennä heti aamusta Erawanin vesiputouksille. Mutta kun katsoi tätä toimintaa ympärillä niin sanoin ettei meidän nyt näin aikaiseen kannata mennä kun kaikilla on noin kylmä. Sitten sain kuulla että mennäänpäs eläintarhaan tjms. paikkaan. Eipä siinä, siinähän se on melkein "matkan varrella" sinne vesiputouksille, joten eikun menoks!

Kanchanaburi open zoo & camp oli paikan nimi. Minä sain tietää nimen vasta kun olimme lähteneet paikasta. Päästiin lipunmyyjälle, se suuttui meille kun oli myynyt ulkomaalaiselle Thaimaalaisen lipun hinnan. Minä maksoin 550 batia (15€) ja Thaimaalaiset 5€. Su:n sisko oli vain ilmoittanut että saataisko 4 aikuisten lippua ja siitähän se soppa alkoi... Siinä tikettilippujen myynnin edessä oli sitten pieniä häkkejä joissa oli kussakin häkissä eri ikäisiä tiikerin? pentuja joita voi käydä silittelemässä 15€ lisähintaa. Tämä näky pisti kyllä mielen matalaks... 

Näissä häkeissä oli ainoa informaatio koko paikasta mitä saatiin... Tässä vaiheessa Su oli jo etmitvit, miks ei oo informaatiota missään? Palloiltiin siellä aikamme (Thaimaalaiset eivät tosiaankaan kehtaa kysyä informaatiota sitten millään) ja katseltiin mitä muut tekee... Tosin he olivat aivan yhtä pihalla kuin mekin.

Loppujen lopuksi siihen ilmestyi jotakin busseja joissa oli avonaiset ikkunat ja jossakin olimme nähneet kuvan että ihmiset syöttivät eläimiä näistä ikkunoista. Eli rymisteltiin siihen bussiin ja kappas, se sattuikin olemaan oikea tapa ja paikka tehdä tämä asia! Eli meillä ei siis ollut mitään tietoa mistään mitä täällä niinkuin tehdään.. Paitsi että sisällä oli jopa englanniksi suuret varoituslaput "sulje ikkunat kun saavumme lihansyöjien aitaukseen"... OK

Vihdoin ja viimein bussi läksi liikenteeseen ajoi eteenpäin aidan eteen. Sittenpä se aita rupesi aukeamaan. "ahaa, tää on tämmönen jutska". Eli ideana oli ajaa sillä bussilla aitauksen sisään, portti meni kiinni ja aitauksessa olevat eläimet tulivat syömään meidän ojentamia ruokia. Jäi muuten sanomatta että siinä lipunmyynnin yhteydessä oli myynnissä porkkanoita 4 astiaa/5€ (ehkä n. 0.5 kiloa porkkanaa). Ihan ketunmoista rahastusta kyllä.

Mutta enivei, ekassa aitauksessa oli jotain peuroja, seuraavassa taisi olla karhuja ja tämän jälkeen taas joitain peuroja. Järjestystä ja kaikkia eläimiä en muista mutta siellä oli vielä peuroja, tiikereitä,peuroja, leijonia, peuroja ja viimeisenä aivan ihastuttavia kirahveja ja seeproja. Aivan muikkeleita elukoita ne kirahvit kyllä!

Tästä osasta eläintarhaa pitää sanoa että yllättävän hyvin hoidetulta näytti kyllä. Eläimillä oli hurjan paljon tilaa ja noin eläintarhan asukeiks näyttivät hyvinvoivilta. Bussikuskimme sanoi Su:lle kun oli laittamassa ikkunoita kiinni tullessamme karhun aitaukseen että elä suotta laittele niitä kiinni, ei ne mitään tee... 

Tämän aitaus kierroksen jälkeen bussi vei meidät johonkin parkkipaikalle. Tiedossamme oli että 45 minuutin päästä alkaa joku elefantti show jossakin. Su kysyi kuskilta että mitäs nyt? Kuski sanoi, että hypätkää tuohon traktorin perävaunuun niin se vie teidät perille. No se vei meidät sitten takaisin sinne lippujenmyynnin luo... Tässä vaiheessa jopa meidän porukka rupes kyselemään että mitäs nyt meidän pitäs mennä elefanttishowta kahtomaan? "Jaa, mitäs te täällä teette, menkään tuonne päin!" Ja sormi osottaa sinne mistä just tultiin.............. Noh, menimme sitten sinne takaisin ja sisäänpääsyhän oli 30 metrin päässä siitä mihin bussi oli meidät jättänyt...

Tässä osaa eläintarhaa oli sitten sitä valitettava normaalia toimintaa, eläimiä oli ahdettu aivan järkyttävän pieniin häkkeihin. Ei paljoa innostanut katsella, lapset kävivät juottamassa vuohia ja syöttämässä peuroja.

Tässä osassa oli kuitenkin edes jonkinmoiset kyltit joten osasimme suunnistaa sinne norsujen näytöspaikalle. Siinä vieressä sattui olemaan krotiilinnäytössä paikka jossa oli show menossa. Menimme sinne istumaan ja muutaman minuutin jälkeen oli pakko lähteä pois kun ei vaan tuntunut oikealta istua siellä. Se tyyppi vielä keräsi rahaa koko ajan katsojilta.

Sitten menimme katsomaan niitä elefantteja. Elefantti show alkoi sillä että että kaksi fanttia olivat kärsistä kiinni toisissaan ja halukkaat saivat mennä istumaan kärsän päälle ja sitten sai ottaa valokuvan. Tämä oli ilmaista mutta lahjoitusta toivottiin...

Sitten norsut "hieroivat" vapaaehtoisia, taisi olla 3 aikuista. Tämän jälkeen norsut ottivat korit kärsiinsä ja rupesivat pyytämään rahaa. Näytös oli siinä! Siis 100% sitä että antekee rahhoo! Ja sitähän katsojat tekivät... Korit olivat _TÄYNNÄ_ rahaa... Siinä vaiheessa tuli vaan mieleen että ihan sama mitä jossain Suomessa huudellaan että älä mene tuommoisiin paikkoihin, tuet vaan niitä ja sun takia paikat pysyvät auki ja eläimiä kohdellaan huonosti. Ihan sama, kun näki miten paljon tämänkin reissun aikana joka helvetin paikasta rahaa nyhdetään kaikesta ylimääräisestä ja paikalliset siitä maksavat niin mun 15€ ei tunnu missään, ei sitten yhtään missään. En olis tänne mennyt jos olisin etukäteen tiennyt millainen paikka tämän on. Se bussikierros oli ainoa hyvä asia mitä tästä paikasta kehtaa sanoa.

Noh mutta tämän jälkeen sitten suunnistettiin sitten Erawanin vesiputouksille. Olimme siellä siis Su:n kanssa vajaa 6 vuotta sitten meidän häämatkalla ja vähän sen takia tultiinkin tänne käymään. Silloin oli toukokuu ja lilluimme putouksilla vedessä tuntitolkulla. Nyt oli siis Thaimaalaisittain järkky kylmä tammikuun päivä ja vesi oli _KYYYYYYYLMÄÄÄÄÄ_. Su ei edes mennyt lantiota syvemmälle veteen ja minäkin siellä vaan muutaman minuutin uiskentelin. Lisäksi oli vielä lastenpäivä, eli Thaimaalaiset pääsivät ilmaiseksi sisälle tähän kansallispuistoon, minä maksoin tottakai 300 batia (8€). Ja tämähän tarkoitti että siellä oli porukkaa vaikka kuinka. Eli tästä reissusta ei jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa... :D Eikä kun onpas! Siellä putouksessa oli kaloja jotka söivät jalkojen ihoa. Ai että teki Gutaa!

Vielä ennen takaisinpaluuta kävimme Srinagarindin padon päällä seisomassa. Oli kyllä nätit maisemat, se pitää sanoa. Tämän reissun ehdottomasti paras juttu! Sitten ajettiinkin reilu tunti takaisin hotellille, käytiin syömässä ja tämä herra painui suoraan nukkumaan.Huomenissa palaammekin takaisin Bangkokiin ja siitä päivästä varmaan olekaan mitään kertomista. 

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Kanchanaburi, day 2

Tarkoitus oli tänään mennä ajelulle junalla. Taas. Eilinen oli tiedossakin että se tulee olemaan samaa maisemaa kilometristä toiseen. Tänään oli taas tiedossa hieman kiinnostavampaa maisemaa. 

Pientä taustaa tähän: 9 vuotta sitten ensimmäisellä matkallani Thaimaahan otin Bangkokissa ollessani ryhmämatka paketin jossa oli aktiviteetteja pitkin ja poikin Kanchanaburia. 1 aktiviteetti näistä oli death railway ajelu. Death railway (Burma railway), Burman junarata, on junarata joka on tehty toisen maailman sodan aikana Japanilaisten toimesta. Rata kulki alunperin Bangkokista Myanmarin pääkaupunkiin. Japanilaiset käyttivät radan tekoon sotavankeja  joita rataa tehdessä kuoli n. 100 000. 

Tarkemmin radasta voi lukea täältä

Enivei, tuon ryhmämatkan aikana kävimme olemassa kyydissä muutaman pysäkin välin ja tähän väliin mahtui siis koko radan kauneimmat osuudet. Sain suostuteltua Su:n mukaan tähän reissuun koska tällä matkalla on todella kauniit maisemat. Mistä tiedän? No kun olin 9 vuotta sitten katsomassa sitä näkymää!

Tämä radan osuus kesti suuntaansa n. 2 tuntia ja hinta sama 100 batia minulta ja Su nyt sai lippunsa melkein ilmaiseksi. Yllättäen juna oli myöhässä saapuessaan meidän asemalle, joten läksimme myöhässä liikenteeseen. Matkan aivan alussa mentiin tämän Kanchanaburin sillan yli (bridge over the river Kwai) josta on tehty ihan oma elokuvansakin. Tosin elokuva on tässäkin tapauksessa elokuvaa...  Mutta enivei, kun pääsimme menemään silla yli, niin sitten alkoikin odottelu että nähtäisiin jotakin muuta kuin mitä näimme eilen. Ja odottaa saimmekin... Olimme kolkutelleet jo reilusti yli tunnin kun eteen tuli se maisema minkä takia tulimme tälle junamatkalle. Ja se meni ohi parissa minuutissa! Olin aivan varma että se kestäisi pitempään ja että näitä nättejä pätkiä olisi enemmän mutta ei! Siinä vaiheessa kyllä otti päähän ja tuli mieleen että aika tosiaankin kultaa muistot! 

Ajelimme siis päättärille asti ja tällä kertaa emme heiluneet vasemmalta oikealle, emmekä edes toisinpäin. Vaan tällä kertaa hypimme ylös alas! Pitää sanoa että en oli ihan äskettäin junassa pelännyt noin paljoa... Ja syy tähän oli se, että koska olimme todella paljon myöhässä aikataulusta niin kuski yritti ottaa aikataulua kiinni alamäessä. Jos meno on tuollaista myös "oikeilla" junilla jotka siis menevät sitä reilua sataa pahimmillaan, niin en ihmettele ollenkaan jos raiteilta suistumisia tapahtuu aina silloin tällöin...

Päättärillä päätimme kuitenkin lähteä samalla junalla takaisin Kanchanaburiin koska muut vaihtoehdot olisivat vieneet todella paljon enemmän aikaa. Ja koska ne hyppimiskohdat olivat alamäessä niin päättelin että ylämäkeen emme tulisi menemään niin kovaa kuin alasmennessä joten ei ongelmaa. Muuten takaisinpäin meneminen oli aivan yhtä tylsää kuin tulo mutta jossain vaiheessa ikkunoista rupesi tulemaan jotakin höytyviä joistain kasveista ikkunoista sisään kilokaupalla. Niitä oli joka paikka täynnä! Ja sitten kun pääsimme Kanchanaburissa junasta pois, niin kutitti niin maan keleesti!

Meidän pikkuretkemme aikana Su:n sisko olikin tullut tänne jo perheineen, joten loppupäivä meni heidän kanssa oleskeluun ja huomiselle syötävien osteluun.

Pitää kyllä sanoa, että tämän päivän retkemme oli 1 suurimmista pettymyksistä ikinä! Ei niihin muistoihin aina voi luottaa...

Tälläistä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Kanchanaburi, day 1

Tänä aamuna olikin sitten aikainen herätys klo 05 maissa. Tänään lähettiin viettämään viikonloppua Kanchanaburiin ja Su:n sisko tulee tänne perheineen perjantaina meidän kanssa. Tai ainakin pitäisi tulla... :D

Heräsimme siis aikasin koska Kanchanaburiin menee vain 2 junaa päivässä ja minä halusin mennä tällä kertaa sinne junalla. Bussilla pääsisi varmaan puolen tunnin välein ja aikaa menisi puolet... Kun läksimme hotellilta liikenteeseen, niin tuntui että meillä olisi aikaa vaikka muille jakaa. Mutta pikku hiljaa rupesi pelko hiipimään takataskun alle myöhästymisestä kun olimme seisoneet Bangkokin aamuruuhkassa 15 minuuttia ja päässyt eteenpäin 200 metriä. Ehdimme kuitenkin perille ajoissa ja ehjin nahoin.

Päivän ensimmäinen juna läksi 7:45 ja toinen joskus iltapäivällä ehkä klo 13 maissa. Matka Kwai joen yli menevälle sillalle kesti n. 3 tuntia. Junana Kanchanaburiin menevillä vuoroilla on _TODELLA_ vanhanaikaset junat ja joka paikka on niissä rempallaan tai ainakin heikun keikun. Kun Su näki meidän junan, ensimmäinen asia jonka hän sanoi oli, "mä soitan mun äidille ja siskolle". Minä kysyin että miksi? "Jos me kuollaan niin he tietää :D" Tällä asenteella siis lähdettiin liikenteeseen...

Junalippu maksoi minulle 2.5€ ja sulle 0.75€, eli ei ole hinnalla pilattu. Itse asiassa ei junassa ollut mitään vikaa, se oli sellaista normaalia Thaimaalaista hommaa. Ei ne "oikeatkaan" junat ole sieltä ensimmäisestä luokasta täällä. No okei, ikkunat olivat varmaan naulattu alas ja konnarit laittoivat ovet aina AUKI asentoon kun kävelivät ohi. Heiluttiin välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Tuoksu maailmakin lisääntyi muutamalla uudella hajulla. Mutta sen takiahan näissä junissa matkustetaankin.

Maisematkin vaihtuivat alkumatkan kaupungin kosketus etäisyydellä olevista hökkeleistä, välillä oli aakeeta laakeeta (tuli lähinnä Suomi mieleen) ja vielä ihan lopussa oli pientä vuorta näkyvissä. Välillä mentiin niin mahdottomalta näyttäneen (heinä)pusikon läpi että heinät puski sisään siitä avonaisesta ikkunasta. Ja kaikki nämä jutut olivat minun mielestä ihan 10/10 pisteen arvoista. Tämä oli sitä aidointa Thaimaata mitä pystyy näkemään näillä meidän reissuilla. Tosin Su taas sanoi että ei tuo nyt niin mielenkiintoista ollut. Nukkumaan hän ei pystynyt koska jännitti milloin juna räjähtää tms. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta meidän matkoilla kun Su ei voinut nukkua...

Kun saavuttiin Bridge over river Kwai-asemalle, niin laahustimme hotellille  River Kwai Bridge Resorttiin ja pääsimmekin kirjautumaan suoraan sisään. Kävimme sitten syömässä hotellin ravintolassa ja tämän jälkeen menimme päikkäreille. 

Vielä sitten siinä iltamoissa kävimme syömässä The floating restaurant  joenranta ravintolassa kalaa, katkarapua, kanaa yms vatsamme täyteen. Samalla nautimme auringon laskusta (pilvien takaa) Piti mennä vielä uimaan resortin uima-altaalle mutta kun ei jassanu. Nyt makkoomaan.

Tämmöst tällä kertoo. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Chinatown retki

Tänä aamuna kun heräiltiin niin Su sai soiton autokoulusta, että opettaja on kipeenä. Eipähän muuta kuin suunnitelmia miettimään. Siinä tuli sitten mieleen että lähetäänpäs nyt tekemään se meidän monta vuotta suunnitelmissa ollut kävelyretki. 

Suunnitelmissa oli puksuttaa julkisilla Hua Lamphong juna-asemalle ja sieltä sitten jatkaa kävellen eteenpäin. Alunperin oli tarkoitus lähteä liikenteeseen heti kukonlaulun aikaan mutta nyt pääsimme aloittelemaan vasta joskus 11 aikaan. Läksimme liikkeelle kävelemään katuja pitkin suunnitelman mukaan. Hetken käveltyämme huomasimme että liikkeet eivät olleet vielä auki. Siitä huolimatta liikennettä oli aivan järkyttävä määrä. 

Oli kuuma, todella kuuma. Ei siellä Chinatownissa ollut niin mitään katsomisen arvoista. Suoraan sanottuna välillä haisi paska. Jalkakäytävät oli suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa mutta koko ajan piti katsella että mihin astuu. Su meinas kuolla kun mopo meinas ajaa päälle. Väliin jäi jokusen Aamulehen mentävä väli. Vaikka mopomies ajoi punaisia valoja päin todella räikeesti, niin tottakai se oli Su:n syy.

Kesken matkaa kuulin Su:n sanovan itsekseen "minä rakastan Suomea..."

Pääsimme noin puolenvälin krouviin, parin ostoskeskuksen ryhmittymään. Varsinkin ensimmäinen ostari oli niin hirvee paikka että jopa Su kaiken hien keskellä sanoi että mennäänkö täältä pois. Toisessa ostarissa hetken katseltuamme tuli vieno pyytö lähteä takaisin hotellille. Eipä siinä, sieltä ei päässyt suoraan mihinkään järkevään paikkaan joten otimme taksin alle ja menimme meidän "kotiin" MBK:hon. Taksi maksoi pari euroa. Tästä sitten suunnistimme hotellille suihkuun, lepäilemään ja toipumaan tästä pettymyksestä. Meillä oli tarkoitus lähteä jokusen viikon päästä Su:n siskon perheen kanssa käymään illalla Chinatownissa mutta nyt tämän jälkeen emme kyllä varmasti lähde.

Ilalla vielä käytiin ostamassa Silomista ruokaa. Su osti tulista ruokaa vaikka sanoi myyjälle että ei tulista kiitos. Koska ruoka on ruokaa ja sitä ei voi heittää pois, niin se oli pakko syödä. Nyt sitten joudutaan varmaan perumaan huomisia suunnitelmia koska voi olla että hieman kiertää vatsassa yöllä... Melkein tätä päivää vois kuvailla sanoilla "verta, HIKEÄ ja kyyneleitä"

Eipä muuta tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Ikean reissu

Sunnuntaina sitten vierailimme paikallisessa Ikeassa Su:n siskon perheen kanssa. Kävimme siellä syömässä aamulounaan Ikean ravintelissa. Ruoka oli suurinpiirtein sitä samaa mitä suomessakin, tosin Thaimaalaisella twistillä. Kumpaankaan meistä ruoka ei loppujen lopuksi uponnut kauhean hyvin, kyllä se Suomalaisen Ikean ruoka on vaan paljon maukkaampaa!

Ikeassa vietimme nelisen tuntia ja suurin osa siitä ajasta meni lasten sängyn valitsemiseen. Kirjaimellisesti... En enää ikinä valita miten vähän Suomessa on henkilökuntaa paikalla!Asiakkaita oli jatkuvana tulvana pitkin käytäviä. Valitsimme siis tunti tolkulla kerrossänkyä lapsille. Kun saimme loppujen lopuksi valittua sen "oikean" kerrossängyn niin matkalla maksamaan löysimme ns. normaalit sängyt joiden valitseminen kesti 3 minuuttia... Eli kaikki se aika mitä olimme tähän asti käyttäneet meni ihan hukkaan :D Olin jo siinä vaiheessa että  voitasko lähtee täältä jo pois.

Poishan me sitten läksimme, ajoimme 1.5 tuntia toiselle puolelle kaupunkia syömään ravintolaan. Thaimaan Ikeahan sijaitsee MEGABangna nimisen ostoskeskuksen yhteydessä. Siellä olisi ollut varmaan 100+ ravintolaa mistä valita... Mutta ajelimme sitten tänne Union mall nimiseen ostariin syömään. Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille ja pyykin pesun jälkeen rojahdimme nukkumaan. On se shoppailu vaan niin raskasta!

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Wintoosaa ei pitäs päivitellä matkustaessa

Perjantaina 5.1
Su kävi ajelemassa  aamupäivällä tunnin verran ja sen jälkeen seilailtiin ympäriinsä , käytiin mm. Emquartierissa. EQ on ehkä vuoden verran auki ollut ostoskeskus jonka luulimme olevan taas sellainen ostari joka on tarkoitettu vain rikkaille immeisille. Mutta näin ei ollutkaan vaan se on enemmänkin ns. normaaleille ihmisille tarkoitettu. Täältä sai mm. mualiman parraan mango smoothien! Eikä ollut edes niin kallis kuin jäätelöpaikoissa...

Illalla käytiin kotiin tullessa ostamassa Silomista ruokaa, siellä oli ostarissa taas sellaiset ruokamarkkinat kuin edelliselläkin kerralla kun olimme täällä tammikuussa. Ruokaa ja jälkkäriä oli siis myynnissä ostokeskuksen käytävillä. Tosin ruokaa emme ostaneet täältä vaan kävimme ostamassa sen viereiseltä kadulta.

Kotiin tultuamme tein isoimman mokan mitä matkustaessa voi tehdä: päivitin tietokoneen. Eihän siinä muuten mitään mutta kun siinä perkule kestää oikeasti varmaan 10 tuntia kun tämä meidän matkakone ei puhise tehoista...



Lauantai 6.1
Tänään nautimme ensimmäisestä "vapaapäivästä" ja nousimme ylös ja läksimme liikenteeseen vasta todella myöhään. Tänä päivänä muuta järkevää ei saatu aikaiseksi kuin sen että Su kävi hieronnassa. Koski aluks kuulemma niin prkeleesti mutta kun sai vaihdettua hierojan niin sen jälkeen tuli naurava nainen hieronnasta pois.Tunni hieronta maksoi 280 patia (7€)
Tänään pitää mennä aikaseen makkoomaan kun aamulla pittää herätä aikaseen kun lähetään Ikeaan...

Tällästä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Let'z ajellaan

Tänäänpähän se sitten oli, eka ajotunti!

Mentiin paikalle oikeaan aikaan ja kun opettajakin saapui paikalle niin tulihan se autokin paikalle... Jos huomattiin eilen että auto oli huonossa kunnossa niin ei se kyllä tänään ollut yhtään sen parempi. Oli lommoo siellä sun täällä ja kun mentiin sisälle istumaan niin eipä tuo sisältä ollut yhtään sen paremmassa kunnossa. Johtoja sojotteli siellä täällä, radiokin oli revitty pois, paneeleita puuttui ja mitä vielä... Niin, kuskilla ei ollut turvavyötä käytössä :D Paikalla oli pelkkä reikä turvakaaressa...

Su siis halusi että minä tulen mukaan ajotunneille. Ajelimme jonnekin toimiston lähelle pikkukujalle jossa opettaja selitteli jotakin perusasioita, peilit tosin jäi käymättä läpi mitä ymmärsin. Su ei siis harjoitellut missään harjoitusalueella vaan ihan normaalilla Bangkokilaisella kapealla pikkukujalla jossa on parkkeerattuna ihan oikeita autoja. Ei kyllä tulisi minulle mieleen tuommoisessa paikassa ajella ensimmäisillä tunneilla... 

Su pääsi sitten alun oppitunnin jälkeen aloittamaan ajelut, ensimmäinen lähtöyritys päätyi siihen että auto sammui. Mitä tekee opettaja muutaman käynnistys yrityksen jälkeen? Nousee ulos autosta, aukaisee konepellin ja rupeaa hakkaamaan moottoria jollakin vasaralla! :D Sittenpähän auto taas käynnistyi juuri ja juuri.

Su:n ajotuntuma parani pikkuhiljaa ja loppu ajokerrasta päädyimme ajelemaan normaalin liikenteen sekaan. Ihan hullulta se tuntuu kun on tottunut Suomalaiseen ajotapaan jossa viereisellä ajokaistalla ajavaan pystyy noin suurinpiirtein luottamaan. Täällä kun ajelee, voi tapahtua ihan mitä vaan, on u-käännöksiä, motskareita tulee joka suunnalta, ajellaan väärään suuntaan yms. Mutta Su tuntui olevan vähemmän hermostunut kuin minä. Joka on siis vain hyvä asia. Ajotunnin loppupuolella Su kävi vielä ajamassa Victory monumentin liikenneympyrässä jossa on oikeasti aikas kauhia paikka pelkästään katsoa liikennettä. 

Ekat tunnit menivät kyllä yllättävän hyvin. Harjottelu jatkuu huomenna 1 ajotunnilla.  Eikun sitä odotellessa.

Pitää kyllä sanoa että ylpee pitää olla Su:n ekoista harjotuksista. Itse en edes halua ajaa Thaimaassa senttiäkään...

Eipä muuta tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Hiusten leikkuuta ja huomisen aikataulutusta

Koska emme oikeastaan kauhean hyvin ole saaneet käännettyä kellojamme mihinkään suuntaan kun eilinen meni miten meni ja menimme nukkumaan jo siinä klo 18 maissa :D niin heräsimme sitten siinä klo 01 aikoihin ja mietiskelimme että mitähän tuota puuhailis. Kävimme ostamassa ruokaa aamupalapaikastamme ja jokusen hetken ylhäällä oltuamme painuimme takaisin nukkumaan. Heräsimme siinä joskus klo 10 aikoihin ja kävimme ostamassa BTS:ään molemmille 40 matkaa (1100 batia= 30€).

Koska eilen jäi Mont Nomsod käymättä , niin suuntasimme sitten sinne makunystyröitä testailemaan. Montin jälkeen Su kävi kampaajalla, tällä kertaa pesu ja leikkaus maksoi 300 batia (= 8€). Parturin jälkeen sitten suuntasimme tämän reissun ehkä tärkeimmän (ja ainoan) ns. virallisen asian perään: autokouluun. Su:lla on siis tarkoitus tässä joskus tulevaisuudessa ajaa auton ajokortti Suomessa ja koska hän ei ole ikinä ajanut autoa, niin hän haluaa harjoitella auton käsittelyä. Ei siis ajaa Thaimaalaista ajokorttia.

Su oli soitellut ennen matkaa autokouluja läpi ja oli päätynyt tähän tiettyyn kouluun. Syy lie mikä onkaan. Menimme BTS:llä Saphan khwai asemalle ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme autokoulun. "Toimisto" sijaitsi hämärän (ja tyypilliseen Thaimaalaiseen tyylii) pienen kahvilan takana. Kahvilan omistaja sanoi, että pitäisi soitella autokoulun toimistoon asioiden selvittämiseksi. Su sitten soitteli ja kuinkas ollakaan, (manuaalivaihteinen)auto olikin sitten mennyt rikki. Jotenkin ei ole vaikea uskoa tätä meidän tuuria...

Su oli tästä(kin) todella vihainen sydän pumpaten (kirjaimellisesti) mutta siitä huolimatta mietimme että mitäs nyt sitten taas? Onneksi nykyaikana on Google ja Su muisti toisen autokoulun 1 BTS pysäkin päästä ja etsi tämän paikan puhelinnumeron. Soitto sinne ja asia olikin hoidettu, siellä oli auto kunnossa! Otimme siis BTS:n Ari (kyllä, se on pysäkin nimi) pysäkille ja etsimme toimiston. Siellä sitten hommat selvisi siihen pisteeseen että allekirjoiteltiin papereita ja sovittiin ensimmäiset ajotunnit huomiseksi. Hinnaksi 10 ajotunnille tuli 3000 batia (= 80€). Kun läksimme pois toimistosta, niin siihen ulkopuolelle tuli eräs opettaja hakemaan oppilasta kyytiin ajotunnille. Pitää kyllä sanoa, että en ole ikinä nähnyt liikenteessä noin "ruttuista" autoa! En tiedä on se Su:n ajo-opettaja, toivottavasti ei... Mutta huomenna on siis ensimmäiset 2 ajotuntia ja ne alkaa klo 11.30... Muistaakseni...

Sitten otimmekin taas BTS:n alle ja suunnistimme takaisin MBK:hon. Siinä pysäkillä seistessä tulikin sitten mieleen että jospa katsastaisimme viimeisille öille sitä parempaa hotellia siinä samalla. Kävimme katselemassa paria hotellia ja ei nuo nyt hullumpia olleet. Tosin taitaa Pathumwan Princess (olimme siellä edellisen matkan pari viimeistä yötä) voiton... Saas nähdä sitten joskus pitkän ajan päästä.

Hotelli tsiikailujen jälkeen kävimme sushilla. Ihan oli hyvän makusta, "kaviaari" paukkui  vaan suussa. Sushin jälkeen menimme katselemaan uutta Star wars leffaa. Olisi kyllä voinut jäädä katsomatta, oli sen verran hyvä leffa. Toinen meistä meinasi nukahtaa kesken leffan.

Tänä päivänä ei sitten muuta tullut tehtyäkään ja nyt tuntuu että unirytmikin olisi kääntynyt suht normaaliksi. Pitää ruveta painumaan maaten että aamulla jaksetaan lähteä seikkailemaan Bangkokin kaduille...

Eipä muuta tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!
T: SuTu

Lapsiakin löytyi tältä reissulta

Herätys kello 05:00. Miksi? 

Koska Su:n siskon lapset tulivat meille hoitoon. Ekaa kertaa matkoillamme hoisimme lapsia, 6 ja 4 vuotiaat pojat. Eipä tästä päivästä nyt silleesti hirveesti oo kertomista, käytiin syömässä, elokuvissa katsomassa uusi Jumanji, syömässä, leikkimässä ja ennenkaikkea kävelimme. Huomaa kyllä että lapsoset ovat tottuneet menemään paikkoihin autolla tai että heitä kanniskellaan vähän sinne sun tänne. Meidän aikana ei kanniskeltu vaan ihan rehellisesti käveltiin. Vähän jännitti se kun emme juurikaan ole koskaan heitä sen kummemmin ole hoitaneet mutta ihan ok tuo tuntui menevän.

Päivän aikana ihmettelimme ihmisten vähyyttä paikoissa ja pikkuhiljaa päivän aikana tajusimme että on sillä tavalla erikoinen päivä että myös pikkuiset liikkeet ovat kiinni. Ei tämä kai ollut virallinen pyhäpäivä mutta liittyi kuitenkin uuteen vuoteen jotenkin. Ei näistä aina ota selvää.

Tampere -> Bangkok + hotellihuoneen vajaus...

Itse matkassa Tampereelta Bangkokiin ei ollut muuta kuin että lentokoneessa istuva kokenut (omien sanojensa mukaan) Thaivaan kävijä nosti äläkän siitä kun hän ei päässyt tupakalle vessaan. Tai siis näin kuvittelen sen alkaneen koska HERÄSIN tähän sanojen vääntelyyn kesken unien. Kerrankin nukahdin lentokoneessa ja tässä tulos... Miksi edes yrittää nukkua?!

Kun pääsimme Bangkokiin niin Sim kortti hommelit onnistuivat puoliksi, Su:n kortti oli muka mennyt vanhaksi vaikka samaan aikaan otetussa minun kortissa oli vielä puoli vuotta voimassaoloaikaa jäljellä. Ei hätiä mitiä, saatiin kerralla oikee kortti ja nyt pitäs sen keleen roaminginkin toimia... :D Until next time.

Su vaihto rahaa vielä lentokentällä ja sitten vaan taksia alle etsimään. Ensimmäistä kertaa meidän reissuilla jouduttiin odottamaan taksia jonossa Suvarnabhumin lentokentällä! Tosin 10 minsan odottelun jälkeen saatiin kumia jo alle joten ei paha. Kuski oli tosi hyvä ja luotettava. Pitää aina erikseen mainita kun "isot" pojat valittaa taksikuskeista aina...

Sitten päästiin siihen meille varattuun hotelliin, jonka olimme varanneet varmaan 2 kuukautta sitten ja Su vielä varmisti ehkä 4 päivää ennen matkaa että meillä on varaus... Noh, kun menimme vastaanottoon niin siellä mies vaan sanoi, että ei teillä ole varausta täällä. Käykää katsomassa tuosta viereisestä hotellista, siellä on töissä sen teidän varauksen vastaanottaja. Su kävi siellä katselemassa ja eihän se meidän huone sitten ollut sielläkään... Soitettiin sitten siihen numeroon mistä varaus oli tehty ja puhelin ringahti siinä meidän vieressä soimaan. Eli olimme siis soitelleet oikeaan numeroon!

Siinä sitten huippuväsyneenä katselimme toisiamme että mitäs nyt tekisimme. Meilkein yhtä aikaa sanottiin ääneen : Cordia Sathorn? Elikkä joiduimme soittelemaan tähän samaan paikkaan missä olemme aikaisemminkin olleet ja täällä oli sitten vapaana  huone, joten eikun taksi alle ja 5 minuutin ajelun jälkeen olimme perillä.

Olimme täällä hotellilla ehkä klo 17 ja mietimme että otetaan pienet tirsat ennen kuin lähdetään ostamaan ruokaa. saippuaa yms.. Pistimme kellon soimaan vajaan tunnin päästä ja heräsimme puolilta öin. Ei sitten käyty ruokaa ostamassa muualta kuin 7/11 (maailmanlaajuinen R-kioski) ja takaisin nukkumaan. Eipä ensimmäisestä päivästä juuri muuta ole tiedossa. Ihan superväsyneitä kyllä oltiin ja varsinkin Su oli aivan älyttömän vihainen tuosta hotelli episodista.  Loppujen lopuksi kaikki hyvin, loppu hyvin.

Kiitoksia kun mulkasit. Katellaan ensi kerralla uusiks!
T: SuTu

Nyt ois aika väbä! TJ 5

Elikkäs matkaa taas pukkais päällensä. Tällä(kin) kertaa matkan kohteena olisi Thaimaa. Bangkokissa kait myö pyörittäis suurimmaksi osaksi aikaa. Tän kertainen reissu alkas vuoden vaihteessa ja kestäs seuraavan kuun vaihteeseen ja vähän ylikin.

Tällä reissulla olisi tarkoitus käydä ainakin Kanchanaburissa Su:n siskon perheen kanssa pyörähtämässä vesiputouksilla.

Su:lla olisi tarkoitus käydä myös kokeilemassa autolla ajoa reissun aikana. Ensi vuonna olisi (jos vain mahdollista) Su:n tarkoitus ajaa ajokortti täällä Suomen päässä ja hän haluaisi vähän kokeilla autolla ajoa ennen autokouluun menoa. Thaimaassa se on hiukkasen halvempaa vissiin kuin Thaimaassa... Ratti on tosin väärällä puolella Suomeen verrattuna mutta tuskinpa tuosta haittaakaan on kun vaan pelkkää ajoharjottelua olisi tarkotus etsiä.

Tottakai myös (ruoka)ostoksia ostellaan laukut täyteen, sehän nyt on sanomattakin selvää!

Hieman erilaista tsydeemiä aikaisempiin reissuihin verrattuna on majoitus. Viime reissulla vähän päätettiin, että katsellaan hieman erilaista/parempaa majotusta tulevaisuuden reissuilla. Olimme jo katselleet pitempään hotellia Silomista jonkun 1.4 kilometrin päästä Silomin BTS asemalta. Loma päätöksen saaminen kuitenkin kesti sen verran että emme sitten enää olisi saaneet majoitusta koko reissun ajaksi joten piti etsiä joku toinen paikka. Kävikin sitten niin hyvä tuuri, että saimme omasta mielestä jopa paremman majoituksen ja lähempää BTS asemaa (500 metriä), joten win win pääs käymään tässä tapauksessa! Saa nähdä onko oikeasti näin kun sinne pääsemme...  Tosin  tiedämme jo että ruokapolitiikka on tässä uudessa paikassa todella hyvällä mallilla. Olemmehan tältä seudulta aina silloin tällöin aikaisemmilla reissuilla ostaneet iltaisin ruokamme.

Meidän kaikki videot hävisivät koska Youtube päätti että sisältömme ei ollut Youtubeen sopivaa. Youtube vain eräänä päivänä oli poistanut tilimme ilman mitään varoitusta.
Sitten siirsimme pienen osan videoistamme toiseen palveluun ja kun olimme saaneet siirron tehtyä niin tämä palvelu ilmoitti että he lopettavat koko sivustonsa. Joten kaikki mänt taas ja ei vaan jassa säätää. Videoita tehdään kyllä samalla tavalla kuin aikaisemminkin mutta ne julkaistaan sekä Facebookissa että sitten joskun taas Youtubessa. Saa nähdä.

Mutta joo, matka alkaa taas kohta ja tunteja jo melkein lasketaan. Odottavan aika on HIDASTA!

Tänks vor riiding! Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Viimeinen viikko tällä kertaa

Maanantai ja Su:n synttäripäivä tiistai menivät aivan normaalisti tekemättä mitään sen kummempaa koska Su:lla ei ollut fiilistä juhlia.

Keskiviikkona yritimme pikkuisen piristää päivää menemällä VIP leffaan Central worldiin. VIP lippuihin kuuluivat alkupalat, popkornit ja limsat VIP alueella ennen elokuvan alkua. Tarjoilu alkoi tuntia ennen leffaa ja tottakai suuntasimme sinne heti kun se alkoi, sillä liput maksoivat reilut 20€ ja pakkohan meidän nyt saada kaikki irti! Noh, kaikki näytti hienolta tässä VIP tilassa mutta se oli kuin sauna! Pyysimme monta kertaa ilmastoinnin päälle laittamista ja he lupasivat tehdä sen. Tunnin aikana näin ei kuitenkaan tapahtunut. Alkupalat näyttivät näteiltä mutta maistuivat kaikkea muuta kuin maukkailta. 

Pääsimme sitten vihdoin teatteriin katsomaan uutta Pirates of the Caribbeania ja tilasimme popkornit ja juomat sinne. Noh, nehän toimitettiin sinne ja eihän ne menneet tietenkään oikein. Tilasimme uudet ja tietäähän sen, eihän ne menneet oikein tälläkään kertaa. Luovutimme siis ja söimme mitä eteemme tuotiin. Tuolit olivat sentään aikas kivat ja lämpötila mukiin menevä. Sittenpä painuttiin kotiin pakkailemaan tavaroita ja painuimme aikaisin nukkumaan.

------------------------------------------

Torstai-aamusella sain Su:n pään käännytettyä että mennään nukkumaan meidän viimeinen kunnollinen yö johonkin parempaam hotelliin jotta saisimme nukuttua edes jonkin verran ennen matkaa takaisin Suomeen. Päädyimme MBK ostarin yhteydessä sijaitsevaan Pathumwan princess hotelliin. Ja kuten tämän matkan teemaan jo kuuluu, meillä oli ongelmia ilmastoinnin kanssa. Puolenyön jälkeen ilmastointi rupesi tyrkkimään vettä sen alapuolella olevasta lampusta, joten oli aika soitella vastaanottoon. Vastaanotosta tuli todella mukavan oloinen manageri, joka vaihtoi huoneemme suoraan naapurissa olevaan huoneeseen, antoi aamupalan kaupanpäälle ja pyyteli anteeksi kauheasti. 

Su ja minä olimme todella tästä kohtelusta todella vaikuttuneita joten siltä istumalta päätimme jatkaa oleskeluamme tässä hotellissa myös viimeisen yön. Joten, kello 01 jälkeen perjantai yöllä otimme taksin alle, menimme vanhaan koloseen, otimme kampsumme ja kassimme ja tulimme takaisin Prinsessaan. Kävimme heti aamusta "nauttimassa" aamupalan heti kun pystyi. Jälleen kerran, näytti todella kauniilta, maku ei vastannut ulkonäköä. Siinäpähän se loppupäivä sitten menikin, nukkuessa ja elokuvissa käydessä.

Tässä on enää muutama tunti aikaa ennen kentälle lähtöä, pitäs mennä kokeilemaan josko sais suljettua silmät vähäksi aikaa.

Tämmöistä tarinaa tuli tästä reissusta, kiitoksia silmäilijöille. 
Katellaan ens kerralla miltä se näyttää!

T: SuTu

Ainakin 3 päivää pyöriskelyä

Perjantai ja lauantai menivät kyllä ihan vain kaupungilla pyöriessä ja tekemättä mitään sen kummempaa. Lauantaina tosin huomattiin, että meidän käsivaa'an mukaan olisi jo nyt ylipainoa laukuissa. Sitten lainasimme hotellilta vaakaa ja se näyttää alipainoa. Ota tästä nyt selvää...

---------------------------------------

Sunnuntai meni myös pyöriessä mutta tällä kertaa kaupungilla pyörittiin Su:n siskon ja hänen perheensä kanssa. Siinä menikin koko päivä. Illalla kun kotiuduttiin niin saatiin kotipuolesta sellainen viesti, että Su oli valmis jo lähtemään heti huomenna kotiin. Huomiseksi suunniteltu Su:n synttäripäivällinen kuitenkin peruttiin Su:n toimesta heti. Vaikka oli kiva päivä, niin lopputulema on kuitenkin sellainen, että tiedä että tuleeko pariin päivään tehtyä mitään... Levottomia unia ainakin Su nukkuu tällä hetkellä...

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla...
T: SuTu

Byrokratian pyörässä pyörimistä ja ruokaostoksia

Keskiviikkona meidän piti käydä uusimassa maistraatissa Su:n talonkirjanote tjms. virallinen paperi, joka osoittaa Su:n virallisen osoitteen Thaimaassa. Tämä muutos tuli koska sisko muutti ja Su:n virallinen osoite muutti hänen mukanaan uuteen kotiin. Mutta Su:n sisko ei voinut tehdä tätä itse, vaan Su:n pitää olla siellä mukana, Tämän talonkirjanotteen mukaan tehdään/uusitaan Thaimaassa myös henkilökortit.

Thaimaassa on näitten talonkirjanotteissa (ymmärtääkseni) sellainen systeemi, että henkilön pitää (ON PAKKO) olla kirjoilla jossakin asunnossa joka on jonkun omistama. Sen ei tarvitse olla henkilön oma asunto mutta Thaimaalainen ei voi olla virallisesti Thaimaalainen jos hänellä ei ole tätä. On siis aivan sama missä päin Thaimaata fyysisesti asut mutta virallisesti sinä asut (Su:n tapauksessa) Samut Prakanissa. Eli kun tapasimme 2011 Phuketissa Su:n siellä asuessa fyysisesti, niin kaikissa laskuissa ja virallisesti hän oli Bangkokilainen... 

Ja nyt kun sisko muutti juuri ja juuri Bangkokin naapurin Samut Prakanin puolelle, niin mitä todennäköisemmin Su:n sisko asuu loppuikänsä tuossa talossa, ja näin ollen Su on loppuikänsä Samut Prakanilainen. Siis aivan erilainen systeemi Suomen systeemiin verrattuna.

Ja näissä virallisissa asioissa korostuu tämä Thaiman "vanhanaikaisuus", kukaan ei ole 100% varma asioista kuinka niitä tehdään ja missä niitä voi tehdä. Vaikka käytössä on tietokoneet. Jos kysyt yhdessä maistraatissa että voiko tämän tehdä täällä, niin vastaus voi olla että ei voi. Se homma pitää hoitaa missä se on alunperin tehtykin. Sitten kun menet sinne alkuperäiseen maistraattiin, niin siellä kysytään että "miksi tulit tänne asti? Sen olis voinut tehdä missä tahansa maistraatissa.."

No mutta kuitenkin, Su:n sisko ja hänen perhe joutuivat ottamaan vapaapäivän töistään että saavat selvitettyä tämän homman... Heräsimme aamulla jo 05.30 ja saavuimme todella aikaisin kohtaamispaikkaan koska liikennettä ei ollut nimeksikään. Sisko perheineen tuli lähes tunnin myöhässä joten olimme odotelleet tässä vaiheessa jo reilut 1.5 tuntia. Ajoimme maistraattiin varmaan tunnin verran. 

Maistraatissa meni varmaan 25 minuuttia mutta siihen aikaan mahtui todella paljon byrokratian rattaita. Kaiken maailman paperin pyöritystä ja asiakkaan juoksutusta. Su:n piti käydä 4! kertaa tiskiltä maistaatin pomon luona allekirjoituttamassa papereita. Ja tämä pomo oli 1 metrin päässä virkailijan takana! Ja pomo edes lukenut papereita, kirjoitti vaan nimensä alle. 

Henkilökortin hinta oli 10 kertaistunut 5 vuodessa. Edellinen kortti Bangkokin keskustassa maksoi 10 bahtia, nyt joutui kaivamaan kuvetta 100 (vajaa 3€) bahtin verran. Eihän se meille ole summa eikä mikään mutta aika iso summa noin monelle paikalliselle maksettavaksi. Ja kortti on tietysti voimassa vain 5 vuotta.

Noh, maistraatin jälkeen sitten ajattelimme että menemme Bangkokiin vaihtamaan pankkiin osoitteen ja siinä samalla saa uuden pankkikirjan. Kyllä, Thaimaassa käytettään edelleen pankkikirjoja... Siinä matkalla Su:n sisko sanoi, että se pitää käydä vaihtamassa siinä samassa konttorissa missä on avannut tilin! No voe vitsan kukka! No silleesti mikkään huono homma, siinähän se kuitenkin suht lähellä oli, vaan vajaan tunnin ajamisen/jonotuksen päässä. Sinne siis! Tässä vaiheessa Su:n siskon miehen piti mennä hänen "omaan" maistraattiin ottamaan Su:n nimi pois hänen talonkirjanotteesta, ajomatkaa varmaan pari tuntia suuntaansa. Ei paha...

Noh, me menimme pankkiin ja eihän meillä tietenkään ole pankkikirjaa mukana kun nyt kuviteltiin että mennään se siellä Bangkokissa tekemään. Nääs sitä osoitetta ei voi ilman pankkikirjaa muuttaa! No ei tietenkään. Let's mennään siis Bangkokiin.

Noh siinä tunnin bussi matkan aikana tuli semmoinen idea mieleen, että koska tämmöiset asiat pitää hoitaa konttorissa jossa on aukaissut tilin, niin aateltiin sitten, että avataan tili Bangkokissa! Koska matkamme suurelta osin painottuvat Bangkokin suuntaan Thaimaassa niin sehän on aika järkevääkin. Menimme Central worldin konttoriin, Su haluaisi tilin auki. Odotukseen että pääsemme tiskille meni 45 minuuttia (normaalit tilinkäytöt tapahtuvat minuuteissa) ja paperien täyttöön meni varmaan 30 minuuttia. Sitten tuli eteen nettipankki ja tunnukset. Nämä molemmat ovat siis jo Su:lla olleet käytössä 5 vuotta. Ei jumalauta mitä sähläystä tämä oli... Loppujen lopuksi se menee niin, että meidän pitää käydä nettipankissa "anomassa" oikeutta lisätä tili nettipankkiin ja sitten se lisätään papereiden mukaan jotka meidän pitää lähettää pankin pääkonttoriin Bangkokissa. Tämä papereiden täyttö sysättiin ensin meidän vastuulle koska virkailija "ei saa täyttää niitä" mutta kun siinä tarpeeksi kauan ihmeteltiin, niin virkailija sitten kuitenkin täytti paperit... Ja tämä tilin lisäyshän ei tapahdu heti, vaan siihen menee vähintää 3 työpäivää.. 

Kaikista paras minun mielestä tässä on kuitenkin se, että haluamme lopettaa tämän vanhan tilin, että käytössä olisi  vain 1 tili. Mutta tiliä ei voi lopettaa noin vain: sen pitää antaa olla tyhjänä 2/3 kuukautta ja sitten se loppuu itsekseen! Anna mun kaikki kestää!

Nyt nukkumaan!

---------------------------------------------------------

Torstai ajateltiin pitää semmoisena laiskana päivänä eilisen byrokratian oppituntipäivän vastapainoksi. Piti hakea vain minun puku ja muuta ei ajateltu tehdä tänä päivän. Noh, eksyttiin me kuitenkin MBK:n syömään ja leffaa katsomaan. Kävimme katsomassa Hunter's prayer leffan, annettiin sille 4/10 tähteä. Sitten saimme vielä hotellille mennessä vielä sellaisen idean, että lähdetään käymään vielä "myöhään" illalla kaupassa koska Big C menee kiinni vasta klo 23. Tarkoituksenamme on siis ostaa matkalaukullinen ruokaa kotiin tuotavaksi. 


Näinhän siinä sitten kävikin, kotona olimme klo 23 jälkeen laukku täynnä ruokaa. Tällä kertaa reissu oli ihan inhimillinen tapahtumiltaan, hermo ei palanut kertaakaan. Mutta kyllä pitää ihmetellä Kiinalaisten rentoutta istua keskellä käytävää yleisen tilan puolella ja pakata tavaroita niihin pahvilaatikoihin. Ei kyllä meikäläiseltä onnistus :D

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Kaupassa taistelua ja sushin metsästystä

Maanantai ei siis nyt ihan hirveenä yllärinä alkanut ihan klo 06 aamulla vaan nukuimme jonnekin puolille päiville asti. Sitten pikkuhiljaa aamupalan kautta aloitimme päivän savotan : ruokaostosten shoppailun kotiin tuomisiksi. Muuten tässä aktiviteetissä ei olisi mitään pahaa mutta kaupat joita tähän voisimme käyttää ovat kansoitetut Kiinalaisten toimesta. Siis heitä on siellä miljoonia ja heillä on sama maali, ostaa paljon ruokaa kotiin viemiseksi. Mutta siinä on vain 1 mutta : he eivät tosiaankaan ajattele muita! On olemassa vain oma napa ja sen pidemmälle ei tarvitse ajatella/nähdä.

Tämä tuli jo selväksi kun veimme laukkumme säilytykseen asiakaspalveluun, he saavat mennä jonon ohi niinkuin itse haluavat. Se on niin perkeleen raivostuttavaa kuinka he voivat vaan pokalla tulla jonon ohi edes sanomatta mitään.

Kiinalaisia parveili miljoonittain hyllyköiden välissä ja he blokkasivat kaikki mahdolliset tiet nuudeli osastolla. Normaalisti homma, joka veisi 5 minuuttia vei tällä kertaa lähes tunnin! Ja tämä oli vain nuudelikäytävällä... Siinä käpy kireellä sitten päästiin vihdoin ja viimein kassalle maksamaan ostoksiamme niin siinä 2 teiniä rupesivat tunkemaan meidän eteen. Siinä vaiheessa se käpy paloi ja he eivät tosiaankaan päässeet meidän ohi maksamaan! Rukat säikähtivät niin paljon ku lihava länsimaalainen pisti stopin heidän ohitukselleen että heidän ilme oli mitä mahtavin.

Saimme siis maksettua ostoksemme ja sitten menin jonottamaan laukkuamme. Samalla pisteellä myytiin teippirullia joita voi ostaa kun pakkaa ostoksensa jostain hankkimaansa pahvilaatikkoon. Edelleen siinä oli jono mutta sieltä paukkasi tulla Kiinalaisia jonon ohi. Tässä vaiheessa kattila paloi pohjaan taas ja sen jono ohi ei kukaan enää yrittänyt luikerrella maksamaan sitä helvetin teippirullaansa. Varmasti 10 kertaa ohjasin ihmiset jonon perällä tuiman katseen ja ehkä myös muutaman Suomalaisen painavan sanan saattelemana. Pikkuhiljaa ihmiset oppivat että tuota jonoa ei kannata lähteä ohittelemaan. Muissa jonoissa näin kyllä kävi... Ja sitten kun minä poistuin jonosta, niin jonoa ei enää ollut vaan se oli kasa ihmisiä käsi ojossa...

Tuon ttumaisen kokemuksen jälkeen emme kyllä tehneet muuta kuin painuimme kotiin rauhottumaan. Kaikista pahinta tässä on, että meidän pitää tehdä tämä  vielä 1 kerran ennenkuin tarpeemme ovat tyydytetty...

---------------------------------------------------------------------

Tiistai oli aamun osalta samanlainen kuin maanantai, herättiin aivan liian myöhään. Olimme eilen illalla päättäneet, että syömme tänään Japanilaisessa ravintelissa minun toiveesta. Ja tämä oli kyllä aivan tuhoon tuomittu homma. Central worldissä ei ollut sellaista "normaalia" sushi ravintolaa vaan kaikki missä kävimme vierailulla olivat tyyliin "kokkaa itse omat ruokasi ja maksa siitä 10% palvelumaksu samalla kuin sinun lompakkosi on vierailusi jälkeen tyhjä" tyyppisiä. Etsimme ravintolaa yli tunnin ja kun pääsimme vihdoin ja viimein jonkinlaiseen lävään (krhm, Fuji), odotimme 10 minuuttia tarjoilijaa ja kun hän ei suostunut saapumaan, menimme tuttuun Hachiban nuudeliravinteliin pettyneenä.

Sitten menimme leffaan katsomaan uutta Arthur leffaa periaatteella "nukutaan nyt tuo leffa pois niin ei tarvitse miettiä että onko se hyvä vai huono leffa." Emme nukkuneet silmäystäkään vaan nautimme leffasta todella paljon! Emme siis odottaneet mitään ja saimme hienon leffaelämämyksen.

Vielä ennen kotiin menoa päätimme käydä MBK:n ylimmäisissä kerroksissa katselemassa Japanilaisten ravintoloiden tarjontaa. Ja kuinka ollakaa, melkein heti ensimmäisenä tuli vastaan HINA ravintola 50% alennuksineen ja päätimme kokeilla. Siis heidän sushi oli aivan järjettömän maukasta ja mikä oli todella mahtavaa, heidän palvelunsa pelasi todella hienosti! Su päästeli mitä kummallisimpia ääniä syödessään vaikka ei edes tykkää sushista! Söimme itsemme ähkyyn vajaalla 10€:lla ja varmasti tulemme tänne uudestaan sushia maistelemaan jos tekee vielä mieli!

Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys...

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Viikonloppua "maalla" ja seafood buffet

Lauantaina mentiin sitten sinne Su:n siskon luo kyläilemään. Tarkoitus oli, että olemme täällä 1 yön ja sitten sunnuntai iltapäivällä lähdemme syömään Bangkokin keskustaan. Su:n sisko perheineen osti siis uuden talon tässä talvella semmoisesta aidatusta yhteisöstä joka sijaitsee juuri Bangkokin ja naapuri läänin rajalla, naapurin puolella tosin. Kartasta kun katsoo tämän perheen työmatkaa, niin ei se vaikuta pahalta. He kävivät siis noutamassa meidät läheltä heidän työpaikkaa olevan Big C kaupan pihasta. Heidän kotiinsa mennessämme ajoimme periaatteessa siis heidän normaali kotimatkan töistä kotiin. 

Lähdettiin liikkeelle ja pikkuhiljaa tiet rupesivat kapenemaan ja 7/11 kauppoja ei ollut näkynyt ikuisuuksiin. Tämä kauppojen puute on Bangkokissa sellainen merkki että ollaan keskellä ei mitään :D. Matka jatkui pimeällä tiellä jossa mutkia riitti lähes tunnin verran ja sitten saavuimme torille josta ostimme itsellemme ruokaa. Matkan aikana oli monta kertaa sanottu että kohta ollaan perillä ja niin sanottiin nytkin. Tämä tori oli yksi suurimmista ruokatoreista jossa minä olen henkilökohtaisesti vieraillut mutta muut puhuivat "pikku" torista... Ja taas sanottiin, että kohta ollaan perillä. Ja prkl, niihä myö oltiinkin, parin minsan ajomatkan jälkeen tulikin jo yhteisön portti eteen. Jes, oltiin turvassa! Tähän pitää kyllä mainita, että ainakin ne kerrat mitä olemme olleet heidän kyydissään, niin Su:n siskon aviomies on kyllä Thaimaalaisittain todella hyvä kuski. Hänen kyydissään ei tarvitse pelätä.

Perheen koti on uuden karhea ja siellä on  tosiaankin tällä hetkellä vain se kaikki mitä tarvitaan. Sängyt puuttuvat, muitakaan huonekaluja ei ole ja ulkokeittiökään ei ole vielä valmis. Tähänkin on ihan selvä syy, työnteko. Thaimaassa tämä työnteonkulttuuri poikkeaa aika paljon Suomalaisesta ja tämä onkin varmaan aivan toisen kirjoituksen paikka sitten joskus muulloin. He ovat asuneet täällä n. kuukauden pidempään kuin me uudessa asunnossamme, eli noin 6 kk. Kokoa kämpällä on ehkä n, 80m2 ja se on kaksikerroksinen. Ja siinä on pienen pieni piha ympärillä.Kämpässä itsessään ei ole sen kummemmin mitään vikaa, mitä nyt miljoona muurahaista tuli mukana ja veden lämpötila ja paine ovat nyt mitä ovat. Mutta tämähän on Thaimaalainen DNA asunnoissa/hotelleissa, ei tyyppivika. 

Sitten illan kantturoissa ruvettiin nukkuma hommiin ja  katselin ja mietiskelin että missähän meidän patjat ovat. Pikkuhiljaa rupesi paljastumaan, että nuo lattialla olevat lakanat ovat meidän patjat... Noin henkilökohtaisesti yö meni ihan OK mutta Su:lla oli aikas paljon enempi ongelmia. Ei voinut nukkua ollenkaan siinä. Me nukuimme siis alakerrassa jossa on ruokapöytä ja 4 tuolia. Sitten heitin ilmoille sellaisen ajatuksen, että koska lentokentällä nukkuminen onnistuu vielä hirveämmillä tuoleilla kuin nuo ruokapöydän tuolit niin kokeileppa nukkua niitten päällä. Ja kas kummaa, loppujen lopuksi Su kömpi tuolirivistön päälle nukkumaan ja kohta sieltä kuului tuhina! Ei tosin voi kehua unen laadulla meidän kummankaan kohdalla mutta olipahan silmät kiinni muutaman tunnin yön aikana.

----------------------------------------------------------

Huonosti nukutun yön jälkeen suunnitelmat muuttuivat ja sunnuntai aamuna siskon perhe toi meidät takaisin hotellille että kerkiämme ottaa pienet nokoset ennen tämän päivän suurta tapahtumaa, menemme syömään buffettiin. En ollut ikinä kuullutkaan moisesta paikasta:
Laemgate infinity seafood buffet.

Siis merellinen buffet. Tämä on muuten yksi kauneimmista ja maukkaimmista buffet paikoista ikinä! Ruoka on aivan jumalaisen hyvää! Tämä ei ole auki koko päivää,vaan tässä ravintolassa on 4 kattausta päivän mittaan ja jokainen kattaus kestää 1.5 tuntia. Ja sikäli outo paikka buffet paikaksi, että täällä pitää valita menusta etukäteen ruokia ja sitten näitä samoja ruokia voi tilata uudestaan... Tämä tilaus systeemi jäi kyllä hieman hämärän peittoon koska joka tapauksessa kaikkia menussa olevia ruokia tilattiin tuon 1.5 aikana... Sanoinko että ruoka oli aivan järjettömän hyvää!? 

Ruokailun jälkeen emme voineet enää tehdä muuta kuin mennä junalla suoraan kotia ja nukkumaan. Tai toinen meistä nukkuu ja toinen ei... Tästä viikonlopusta toipumiseen menee kyllä varmaan koko huominen päivä :D

Mausteita ja ylläri majoitusta

Torstaina tuli vuoroon päivä, josta Tuomo ei välttämättä niin kauheasti aina näillä meidän matkoilla  välittäisi hirveästi. Nimittäin, tänään on vuorossa "retki" Khao san roadille. Me ei mennä itse asiassa aivan Khao san roadille vaan korttelin päähän tästä matkailijoiden helvetistä. Khao san road tuli aikas monelle ihmiselle tutuksi The Beach leffasta "halpis matkailijoiden" mekkana Bangkokissa. Täällä majoitus on halpaa ja sitä on paljon. Ja tämä taas tarkoittaa että on paljon turisteja. Ja tämä taas tarkoittaa että me kumpikaan emme tykkää tästä paikasta. Su oli ennen Phuketiin muuttoa töissä varmaan 100 metrin päässä Khao san roadin alkupäästä. 

Mutta se syy miksi tulimme tänne on siis mausteet. Täältä saa kuulemma Su:n sanomana parhaat nam prikit koko Bangkokin alueelta. Namprik on siis semmoista (hieman tulista) juttua mitä laitetaan valmiin ruuan päälle ennen ruokailua. Ja on muuten hyvää! Jos ei oteta huomioon tuota Khao san roadia, niin ainoa huono asia tässä reissussa on se että tänne tulo kestää ikuisuuden. Tunti ei tunnu missään. Matkustamiseen menee siis puoli päivää ja perillä oloon 10 minuuttia. Mutta kun tänne on tultava niin tänne on tultava! Tällä kertaa ostettiin jostain kumman syystä aivan älyttömän vähän tavaraa, kotiin tuotavaa kertyi vain 1 kilon verran. Onkohan Su tulossa kipeäksi? ;D

Kun lopulta palasimme hotellillemme, paljastin Su:lle yllätyksen, olin varannut meille hotellin seuraavaksi yöksi MBK:n läheltä. Ihan vaan ajattelin että koska Phuketin Hilton ei onnistunut niin kokeillaan tän päivän retken jälkeen jotain vähän normaalista poikkeavaa. Eli loput päivästä sitten vietimmekin MBK:ssa vieriessä ja hotellin toimivasta ilmastoinnista nauttien. Niin ja telkustakin näky muuta kuin lumisadetta! Ottakaa mallia, Hilton!

 Pimeällä käytiin vielä kattopuutarhasta katselemassa näkymiä ja onhan ne aika siistit kyllä. Mutta hyvää kuvaa/videoo ei sieltä saanut koska sinne oli laitettu reunoille kalterit niin ulottumattomiin että kameraa ei voinut laittaa niitten välistä. Kaikki materiaali oli kuin suoraan vankilasta :D Nukutti ihan kivasti kyllä päivän reissun jälkeen.

--------------------------------------------------

Perjantaina Su ei jaksanut herätä aamupalalle, joten menin itse sitä nauttimaan. Oli aika matalaprofiilinen aamupala mutta tärkein toimi, kuuma oli kuumaa ja kylmä oli kylmää. Ottakaa oppia, Hilton! Siinä aamupalalla katselin, että kohta muuten sataa ja paljon.Oli sen verran tummia pilviä taivaalla. Ja kun pääsin takaisin huoneeseen, niin silloinhan satoi jo kaatamalla.

Sateen takia sitten odottelimme klo 12 asti, eli siihen asti kun oli pakko uloskirjautua hotellista. Ulos mennessämme vielä satoi mutta se oli lähinnä ripeksimistä. Eli kerrankin meidän odotus palkitsi! Kun menimme ulos, niin huomasimme myös että siellä on aika viileä. Eli sadetta oli ollut ilmeisesti jo yöllä. Mutta ajatukseen, että jos ulkona on +26 C lämmintä ja on vähän vilpsakka olo, on aika vaikea tottua...

Palasimme "kotiin" ja pyykin pesun jälkeen sitten läksimme Silomiin puvun sovitukseen. Puku oli sopiva ja on valmis vajaan viikon päästä. Se voi hakea ensi viikon torstaina. Jees box. Sovituksen jälkeen pyörimme Silomissa ja etsimme ruokaa siinä samalla. Ajattelimme että emme enää tänä iltana lähde sen kummempaa tekemistä jahtaamaan koska huomenna on tarkoitus lähteä viikonlopun viettoon Su:n siskon ja hänen perheen luo. Okei, illalla vasta tavataan mutta matkat taas vie aikansa ja siellä tekemistä varmastikin riittää. Levätään tämä ilta ja huomen aamu kunnolla että jaksetaan nukkua sitten menomatkalla bussissa :D Mutta viikonloppu ollaan siis pois "kotoa".

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!

T: SuTu